Ensiksikin, nöyrimmät anteeksipyynnöt kun en ole kirjoitellut pitkään aikaan, on ollut kauheesti kiireitä. Mutta ei niistä sen enempää. Nyt kuitenkin olen kipeänä, ja muistin että mullahan on netissä tarina, jatkanpa sitä. J Tässä kuitenkin uusi osa jos joku enää edes lukee… Mutta nyt asiaan:

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Marissa oli hyvä koulussa. Hän sai heti tokana koulupäivänä kympin todistuksen, ja ihan ilman äidin apua! Hän oli myös ahkera auttamaan kotitöissä. Marissa ihaili äidinkielenopettajaansa, joka oli enen ollut asianajaja. Mar halusi näyttää perhelleen omatoimisuutensa, sillä oli salaa päättänyt että hän haluaa lähteä opiskelemaan lakia jo nuorena. Tosin kymmenenvuotiaan päätökset eivät ole maailman pysyvimpiä ;)

 

  Pikkuhiljaa kesä taas saapui. Marissa oli ollut koulun kanssa luokkaretkellä järven rannalla. Siellä lapsia oltiin opetettu kalastamaan, ja Mar päätti kokeilla kävisi kalaonni myös kotilammella. Koukkuun tarttui kuin tarttuikin lopulta kala.

 

Myös Merillä oli kala koukussa, tosin vähän erilainen sellainen. Hän oli koko kevään tapaillut Severiä, ja kun poika oli pyytänyt Merin daamikseen koulun päätöstansseihin, he olivat lopulta vaihtaneet ensisuudelman.<3

 

Eräänä sateisena yönä taloon tunkeutui murtovaras, joka vei tuolin, kirjahyllyn ja potan.

 

Onneksi simcityn poliisivoimat olivat kerrankin valppaana kyttänaikkonen sai varkaan kiinni. Palkkiorahoilla ostettiin uusi kuntoilulaite, sillä Emmi tarvitsi hyät lihakset ja kestävyyttä jos mielisi saada ylennyksiä.

 

Kesäloma meni  nopeasti ja Marissan oli aika venähtää teiniksi. Ihan kaunis tyttö hänestä tulikin. Tavoitteekseen Mar sai isosiskonsa tavoin perheen ja toiveena on että kuusi lapsista avioituu. Mar ei ollut vieläkään luopunut asianajan uran haavesta, ja oli jo keskustellut asiasta Lucan ja Emmin sekä koulun opon kanssa. Hän saattaisi päästä oppisopimuksella harjoittelijaksi jos vain löytäisi paikan.

 

Merillä sen sijaan  ei ollut kiire minnekään sillä hän oli täysin rakastunut Severiinsä. Tosin nyt olisi pieni eroaminen edessä, sillä Severin isä oli lähdössä argeologisille kaivauksille Egyptiin, ja pojan piti siksi aikaa muuttaa asumaan äitinsä luokse kahdeksi kuukaudeksi. Äiti asui isommassa kaupungissa n.3 tunnin ajomatkan päässä täältä. Mutta onneksi Severillä oli oma auto, joten hän tulisi käymään ainakin viikonloppuisin.

 

”Hei sitten kulta, ajahan varovasti”, sanoi Meredith kun Severi tuli hyvästelemään häntä ennen lähtöään.

 

Emmillä meni töissä hyvin, ylennyksiä sateli ylennyksien perään. Luca sen sijaan junnasi paikallaan lainvalvontauralla. Hän harkitsi jo uranvaihdosta, mutta ei saanut aikaiseksi etsiä uutta työpaikkaa.

 

  Onneksi parin väillä riitti kaikesta huolimatta vielä paljon rakkautta. He miettivät myös kolmannen lapsen hankkimista, mutta olivat kuitenkin jo aika vanhoja, joten saa nähdä jääkö vain mietteeksi…

 

Eräänä aamuna alkoivat sitten syyssateet. Kohtalokkaat sateet.

 

Mutta aina kun ei satanut, Luca keskittyi treenaamiseen, hänen uusimpaan intohimoonsa. Miekkonen oli päättänyt aloittaa tehokkaan kuntokuurin, kun lääkärintarkastuksessa mitatut kolesteroliarvot olivat olleet 6.1. ”Alle viisi sen olla pitää!” oli hänen iskulauseensa.

 

Oli syksyinen maanantai-ilta, kun Marissa päätti kertoa Merille että saattaisi pian joutua muuttamaan pois kotoa, sillä opiskelupaikkaa ei välttämättä löytyisi näin pienestä kaupungista. Mar ei ollut mennyt yläasteelta minnekään jatkokoulutukseen, vaan odotti oppisopimus uutisia. ” Mun tulee kyllä ikävä sua, mutta mistä sitä tietää vaikka lähtisin kanssasi samaan kaupunkiin kunhan saan lukion loppuun! Tai no, katsotaan nyt mitä Severi tekee…” Siskokset juttelivat pitkään kunnes puhelin soi. ”Mä meen, se on varmaan Severi!” huudahti Mer.

 

”On ,tämä on Meredith Bury. Mitä!?! Välittömästi? Mitä, mitä? Ei voi olla, ei!, Kyllä, tulen, milloin?”

 

  ”Mitä nyt?” kysyi Marissa kun Mer käveli puhelimesta pois kalpeana kuin liitulaku. ”Hän on poissa. Severi. Se kuoli.” ”Mitä! Milloin, varmastiko? Meetkö kattoon sitä? Voin lainata bussikorttia.” Samassa kun Mar oli päästänyt suustaan nuo sanat, hän tajusi kuinka tyhmältä oli kuulostanut; voin lainata bussikorttia, oisko voinut tyhmempää keksiä…

 

Mutta sitä ei ollut nyt aikaa miettiä. Marissa näki kuinka Meredith juoksi kyyneleet poskilla huoneeseensa ja lukitsi oven. Marissa huomasi puhelimessa löyhästi kiinni olevan luurin ja tarttui siihen. Joku huhuili vielä. Puhelimessa oli Severin äiti, jolta Marissa sai kuulla kaiken. Severi oli ajanut pimeässä sateella ja valot olivat rikki. Syrjäisemällä yksikaistaisella metsätiellä vastaan oli tullut rekka, joka ei ollut nähnyt pikkuautoa. Törmäys oli ollut väistämätön ja nopea, rekka oli kaatunut auton päälle, apu oli tullut liian myöhässä. Severi oli kuollut jo ennen kuin ambulanssi ehti paikalle.

Marissa esitti osanottonsa ja laski luurin. Hän katsoi ulos ja näki kun sade hakkasi ikkunaruutuja. Itkua oli vaikea pidätellä. Hän ei osannut edes kuvitella miltä Meredithistä tuntui.

 

  Kolarista oli kulunut jo melkein vuosi. Mer oli ollut koko ajan huoneessaan, josta hän poistui vaan kouluun mennessään. Tyttö ei halunnut puhua kenellekkään. Marissa ei ollut edes muistanut lakiurahaaveitaan, mutta kun hän eräänä aamuna luki lehteä, olivat silmät lentää päästä. Asianajotoimisto Laakkonen&Mustilainen etsi harjoittelijaa. Mar tarttui välittömästi puhelimeen, ja sai ajan työhaastatteluun.

 

Noin viikon päästä haastattelusta sieltä soitettiin. Mar oli saanut paikan! Työ alkaisi huomenna uudessa kaupungissa. Työpaikka oli järjestänyt asunnonkin. Marissa oli onnessaan. Hän päätti että vaikka Mer ei halunnut puhua, tämä olisi pakko kertoa hänelle heti sillä Emmi ja Lucakin olivat suostuneet, tosin hieman nihkeästi. Marissasta oli ajateltu perijää, kun Mer näytti olevan niin haluton siihen tehtävään. Mutta nyt asiat menivät näin. Siispä Marissa suunnisti Merin huoneeseen kertomaan uutisia. Ja tytöllä toinenkin tärkeä asia ennen lähtöä. Hän seisahti Merin sängyn viereen ja kertoi uutiset.

 

Marin onneksi Meredith oli iloinen uutisista ja kapsahti tytön kaulaan.”Anteeksi, kun olen ollut niin tukematon”, hän kuiskasi. ”Pöh, mun tässä olisi pitäny sua tukea”sanoi Mar. Tytöt halasivat ja juttelivat pitkälle yöhön, kunnes Marissa muisti toisen asiansa.”Ootas hetki” hän sanoi ja poistui huoneesta.

 

”Tässä on tämmöinen paketti. Severin oli kulma pitänyt antaa se sulle sinä, ööh… Tiedäthän, iltana. Törmäsin sen äitiin kerran kaupungissa ja se anto tän toimitettavaks.” Merin poskelle vierähti kyynel. ”En taida pystyä avaamaan tätä vielä.” Mer piilotti laatikon vaatekaappiinsa.

 

Seuraavana aamuna, hyvästeltyään perheen, Marissa muutti pois haikealla, mutta innostuneella ja toiveikkaalla mielellä. Hei hei, Marissa!

 

Meredithistä tulee siis perijä. Ensi osassa seurataan hänen elämäänsä tässä tehtävässä. Ja mitä oli laatikossa? Senkin saatamme nähdä. J

 

Marissa oli kokoajan kaiken huomion keskipisteenä, ja Luca ja Emmi unohtivat välillä Merin aivan kokonaan.

Onneksi Mer oli kekseliäs lapsi, joten hän kehitteli itse omat leikkinsä. Usein hän leikki lentävänsä ufolla kuuhun. Lautanen sai olla ufo, siitä tuli hienoa vihreää savuakin.

Kohta Meredith saisi vaihtaa taaperuudet koulunkäyntiin, sillä tytön oli aika kasvaa. Hieman pelokkaan näköisenä hän nousi jaloilleen ja venähti pituutta lapsen mittoihin.

Tälläinen tyllerö hänestä kasvoi.

Mer oli nälkäinen kasvun jäljiltä, mutta muun perheen höösätessä Marissan kanssa hän joutui turvautumaan sipseihin. Tosin niistäkin tuntui löytyvän yllättävän paljon erilaisia makuvivahteita.

Vaikka Mer jäikin vähälle huomiolle Marin myötä, hän jaksoi kertoa tälle aina iltasadun. Merillä ei ollut koulussa oikein kavereita, joten oma perhe oli hänen ainoa juttuseuransa.

Merin lempiharrastus oli shakinpeluu. Koska oli jo myöhäinen ilta, Luca kertoi että jos pelaa keskiyöllä shakkia, kummitus tulee ja hakee. Sen jälkeen Mer kiirehti hampaidenpesulle nopeammin kuin koskaan.

 

Seuraavana päivänä satoi ensilumi. Mer oli innoissaan ja meni tekemään lumienkeleitä heti kun pääsi koulusta. Hän oli odottanut ensilunta jo monta päivää, ihanaa kun se viimein satoi.

Tyttö sai houkuteltua myös äitinsä lumileikkehin, ja yhdessä he rakensivat lumiukon. Mer antoi lumiukolle nimeksi Paavali, sillä TV:stä oli juuri tullut Paavin joulurauhan toivotus.

Joulunpyhien jälkeen Marissan oli aika kasvaa. Hänestä tuli tämmöinen neito. Luonne on täysin sama kun isososkolla :)

Mer sai koulusta palkinnon ja rahaa, jolla sai ostaa itselleen lelun. Mer valitsi vaaleanpunapukuisen nallen. Nallesta tuli hänen paras ystävä.

 

Marissa oli hankala taapero. Hänen uhmaikänsä oli todella voimakas. Hän ei suostunut syömään mitään syöttötuolissa, ei edes maitoa. Emmi yritti aina tunkea pullon hänen eteensä mutta kaikelta kirkumiselta ja rääkymiseltäei jäänyt tilaa sypdä. Marissa suostui juomaan maitonsa vasta päästyään lattialle. Kävelynopettaminenkin oli turhaa touhua, kun tyttö huusi vain minkä jaksoi. Emmillä oli hermot kireällä kun hänen kullannupustaan oli muuttunut tuollainen rääkyjä.

Merille Marissa ei kiukutellut yleensä ollenkaan, kai hän koki Merin vähemmän uhkaavana auktoriteetillen kuin aikuiset.

Emmi oli jo uupunut perhe-elämään, hän halusi töihin ja hankkimaan uusia ystäviä.

Niinpä he päättivät yhdessä, että Emmi lähtisi takaisin työelämään ja Luca jäisi koti-isäksi. Perhetavoitteisena siminä Luca nautti lasten kanssa touhuamisesta täysin sydämin. Hän oli ylpeä kun Meredith oppi seisomaan käsillän, ja ilmoitti tytön voimistelukerhoon.

Luca olisi halunnut lukea Marille iltasadun, mutta koska tyttöä kiinnosti enemmän karismapupu kuin tarinat, Luca syventyi itsekseen satukirjan pariin. Hän ei ollut muistanut kuinka jännittävä kertomus Sadetin ja 7 ääliötä onkaan.

Vuodet vierivät ja Marissan oli taas aika kasvaa, tällä kertaa lapsuuden leikkeihin.

Hänestä tuli mielestäni ihan nätti tyttö. Myös Marin luonne oli tasoittunut kasvun myötä ja hänestä oli tullut avuliaampi ja ystävällisempi.

Mer ja Mar olivat kuin paita ja peppu, kaikki piti tehdä yhdessä ja samalla tavalla.

Mer päätti sivistää pikkusiskoaan näyttämällä tälle miten luetaan lehteä oikeaoppisesti...

...mutta päätyi opettamaan miten lennokki taitellaan :D

Mer antoi Marille myös lahjan ystävänpäivän kunniaksi. Molemmat tiesivät että tämä oli Merin viimeinen ilta lapsena, joten he leikkivät yömyöhään asti.

Meredith hepalla. (Meriin iski joku outo kuplabugi, hänestä tuli jatkuvasti kuplia.)

Ja Marissa autolla.

Iltapalaksi juotiin vielä mehua. Marissaa jännitti, sillä viikonloppu oli ohi ja huomenna oli tytön eka koulupäivä.

Aamupalalla Meredith toivoi että aurinko paistasi lämpimästi, niin lumenrippeet sulaisivat ja pääsisi pyydystämään perhosia. Luca taas kertoi että hän oli hankkinut uuden työpaikan. Lapsia ei tosin kiinnostanut kovin paljoa, eivät taida ymmärtää rahan päälle.

Illalla Meredith kasvoi. Kaikki olivat taas kasvun aikana vakavina, eikös kasvun pitäisi olla iloinen asia?

Meredith sai tavoitteekseen perheen ja elämäntoiveeksi saada 6 lastenlasta. Hän ei tykännyt tyylistään jka soitti taksin jolla pääsisi kaupunkiin.

Shoppailukierroksen jälkeen hän meni kampaajalle, koska ajatteli että vanhat hiukset näyttävät jonkun mormonin kampaukselta. Uusi tyyli miellytti Merin silmää. Olisi tuo kampaajakin tyylinvaihdon tarpeessa :D

Vielä ennen kotiinlähtöä Mer pistäytyi ruokakauppaan. Hän ihastui heti kassapoikaan.

Merdithillä ja tällä Severiksi esittäytyneellä pojalla tuntui olevan paljon puhuttavaa. Meredith meinasi pudota jaloiltaan ainakun vilkaisi noihin suklaanruskeisiin silmiin. He sopivat tapaansa myöhemminkin ja vaihtoivat puhelinnumeroita.

Kävellessään taksille Mer mietti olisiko Severi hänelle Se Oikea. Voi Mer, sinulla on vielä runsaasti aikaa etsiä itsellesi Se Oikea, ei kaiken tarvitse heti tapahtua.

 

 

Emmi päätti hankkia töitä sotilaana, sillä hänen elämäntoiveenansa on tulla kenraaliksi. Hän saikin ylennyksen heti ensimmäisenä työpäivänä.

Koska Luca oli kuullut huhuja siitä kuinka samalla työpaikalla työskentely voi kiristää parien välejä, hän irtisanoutui armeijasta ja hankki työn opetus-uralla. Se tuntui sopivalta työltä lapsirakkaalle miekkoselle. Tosin sitä se ei varmaan ollut sillä Luca sai potkut toisena työpäivänään urakysymyksen väärinvastauksen takia.

 

Luca hieman masentui potkuista, mutta onneksi Emmi tiesi oivan keinon lohduttaa rakastaan. :D

 

Lohdutuksen tuloksena oli myös toisenlaista mielihyvää, sillä Emmi huomasi olevansa raskaana. Luca oli innoissaan: "Siellä se masukkivauveli pyörähtelee, tulisit jo leikkimään isin kanssa".

 

Seuraavana aamuna Luca päätti kihlata Emmin, eihän lapsen sukunimeksi haluttaisi Pernajaa. Emmi oli haltioissaan kun timantti kiilteli niin paljon :P Heti perään he menivät myös naimisiin, ilman suurempia seremonioita. Pääsyy yksinkertaiseen sormustenvaihtoon oli käyttövarojen suuruus, huimaavat 2 simeleonia.

 

Raskaus aikana Emmin lempiharrastus oli maalaaminen. Hän tunsi olonsa luovaksi kun hänen vartalossaan oli nyt kahdet aivot.

Neuvolasta saadussa vihossa painotettiin kuinka tärkeää hyvä hygienia on raskauden aikana, joten Emmi pesi kätensä aina kahteen kertaan vessassakäynnin jälkeen.

Luca sai tehdä jatkuvasti ruokaa, sillä Emmin ruokahalu oli kyltymätön. Jääkaappi oli kokoajan tyhjänä.

Emmin ehdoton ykkösherkku oli juustoleivät, hän hymyili aina kuin naantalin aurinko saadessaan niitä.

Sitten koitti syksyn ensimmäinen päivä, ja Emmin synnytys käynnistyi. Hän oli juuri menossa pesemään käsiään, kun poltot kävivät sietämättömiksi. Emmi huusi tuskissaan ja kirosi kuinka näin paljon voi sattuakkin. "Vai muka äkkiä ulos leikkimään sinun kanssasi, saisi pysyä mahassa vielä seuraavat kymmenen vuotta", hän huusi vieressä kannustavalle Lucalle.

Emmin ajatukset kuitenkin kaikkosivat kun hän sai syliinsä suloisen vauvansa. Luca vain haukkoi henkeään järkyttyneenä. "Rauhoituppas nyt kulta, saimme kauniin tyttären", Emmi sanoi rauhallisesti. Lucaa vähän hävetti kun juuri synnyttänyt nainen joutui rauhoittelemaan häntä, eikös sen pitäisi olla toisinpäin... No mutta jokatapauksessa, mustahiuksinen ja harmaa-vihersilmäinen tyttö sai nimekseen Meredith.

Peitellessään tyttärensä kehtoon, Luca ja Emmi tunsivat itsensä koko maailman onnellisimmiksi simeiksi.

Vauvan hoito ei kuitenkaan ollut pelkkää ruusuillatanssia ja Emmin hartiat olivat usein jumissa ja kipeänä.

 

Onneksi Lucalla oli aikaa hieroa rakastaan :)

Yhtenä aamuna parin nauttiessa aamiasta, Emmi kertoi että he saisivat perheenlisäystä; hän odotti vauvaa. Molemmat olivat onnessaan.

Päivät vierivät eteenpäin ja Meredithin oli aika kasvaa. Luca sai kunnian heittää hänet ylös kohti taaperuuden "iloja".

Tälläinen tyllerö hänestä kasvoi.

Luonteeksi tuli seuraava:

Horoskooppi: Neitsyt

S/S 10

U/M 1

L/T 9

V/L 2

M/K 10

eli siis aikas siisti, toimelias ja kiltti.

Mer päätettiin opettaa heti potalle, että hän osaisi sitten uuden vauvan tullessa käydä yksin pissalla. Onneksi Mer oli hyvin yhteistyöhaluinen ja pottailu sujui hienosti.

Toinen raskaus oli paljon vaikeampi kuin Merin kanssa, ja Emmi heräsi yöllä monta kertaa painajaisiin. Hän pelkäsi jatkuvasti keskenmenoa, sillä oli saanut jo ennenaikaisia supistuksia.

Luca ajatteli auttaa vaimoaan tekemällä juustoleipiä, mutta nekin paloivat jatkuvasti.

Onneksi Mer sentään oli kiltti lapsi, ja jaksoi istua kehdossa maltillisesti kun vanhemmat tumpeloivat omiaan.

"Koska se vauvi tulee leikkiin mun kaa?" uteli Mer. Emmi vaan naurahti että kyllä se kohta syntyy. Sitä hän todellakin toivoi, jatkuvassa stressissä eläminen kulutti hänen voimiaan.

Onneksi lämpimät kylvyt auttoivat Emmiä rentoutumaan.

Emmin tuskat muuttivat muotoaan pian kun synnytys alkoi. Tällä kertaa se sujui helpommin vaikeasta raskaudesta huolimatta.

Perhe kasvoi tyttövauvan verran. Emmi oli todella onnellinen, vaikka Luca ei ehtinytkään tähän synnytykseen.

Tämä vauveli ,joka on siskonsa täydellinen kopio, sai nimekseen Marissa.

Meredith sai vihdoin toivomansa leikkikaverin. Tosin häntä vain nauratti kun vauva ei osannut muutakun makoilla ja katsella siskonsa leikkejä, vaikkakin seinä vaikutti kiinnostavammalta.

 

Tässä oli toinen osa :) Toivottavasti ainakin joku tykkää. Ja lisää kommentteja vaan. Pyytäkää linkitystä jos haluatte, niin voin linkittää.

 

Tässä seisoo Luca Bury, tämän Legacyn kantaisä. Luca perhetavoitteinen, elämäntoiveena kultavuosipäivän vietto. Hän pitää alusvaatteista ja treenatuista vartaloista. Inhokki on löyhkä.

Luonne:

S/S  5

U/M  3

L/T  8

V/L  2

M/K 7

 

Tontin ostosta jääneillä rahoilla Luca sai rakennettua tämmöisen hökkelin. Taitaa vihreä olla ukkelin lempiväri :)

 

Jottei aina tarvitsisi asua näin köyhästi, Luca päätti etsiä työpaikan. Suuripalkkaisin ura oli Armeija, joten miekkonen valitsi sen.

 

Elämä alkoi käydä vähän kurjaksi kun ainoa ateriamahdollisuus oli ah-niin ihana purkkiherkku ja juttukaveri homeenvärinen vessanpönttö. Jostain täytyisi saada piristysruiske tähän kurjuuteen, mietti Luca.

 

Niinpä yhtenä syksyisenä aamuna Luca tunki itsensä taksiin sateen vielä kastellessa hänen treenattuja pakaroitaan. Luca pyysi kuskia viemään hänet Kahvikoloon, sillä nimi kuulosti niin lämpöiseltä utuisen ilman keskellä. Ja ehkäpä sieltä löytyisi juttuseuraakin.

 

Lucan astuessa ulos taksista hänen silmiinsä osui tämä melko kaunis baarineito, nimeltään Emmi Pernaja.

 

Luca päätti tehdä vaikutuksen Emmiin tanssimalla miehistä heimotanssia lätäkössä. Myöhemmin hän vielä tilasi juomia Emmiltä flirttailen samalla hiukan. Nämä miehiset eleet taisivat toimia, sillä Emmi ja Luca ystävystyivät vielä samana päivänä.

 

   

Lucalle tuli kuitenkin nälkä lukuisista juomista huolimatta, ja koska yhteisötontit ovat kuuluisia ilmaisesta ruuasta, Luca päätti mennä syömään. Sillä aikaa hänen ihana Emminsä tarjoili juotavaa alaikäisille, oi kuinka ihana äitiehdokas Lucan lapsille :D

 

Seuraavana yönä Luca näki unta kuinka hän pelastaisi Emmin vankilasta, eli siis baarista tarjoilijan hommista ja tarjoaisi hänelle ihanan elämän rouva Buryna.

 

Koska Luca on toiminnan mies, hän päätti kutsua Emmin kylään heti herättyään.

 

Odotellessaan Emmiä miekkonen keräsi hänelle perhosia. Perhoset kuvastivat Lucan mielestä Emmin sisäistä ja ulkoista kauneutta.

 

Emmi oli onnellinen Lucan lemmenlurituksista ja perhosista, että pari vaihtoi ensisuudelman. Aaaw <3

 

Luca oli niin rakastunut Emmiin ettei aikaillut vaan kysyi: Uuh beibi, muutatsä tänneh?

 

Ja Emmihän muutti. Hänestä tuli tämän näköinen pienen tyylimuutoksen jälkeen. Emmin tavoite on suosio, muuta en hänestä muista.

 

Emmi toi mukanaan 10 000 simeleonia, joilla remontoitiin talo.

 

Pari päätti juhlistaa yhteisen elämän alkua testaamalla uutta sänkyä. (kylläpäs Lucan pää näyttää pieneltä :D)

 

Ja lopuksi vielä tämmönen söpistely kuva :)

 

Tässä oli eka osa Buryjen tarinaa. Kommentointi on enemmän kuin sallitua, tikut ja pumpulit otetaan vastaan mielellään :)